Faculty of Theology

Aloitin filosofiaan ja teologiaan tutustumisen yliopistotason kirjallisuudessa kaudella syksy-kevät 1989-1990, Esa Saarisen ja M.A. Nummisen kirjeenvaihdolla Terässinfonia, jatkoin siitä Saarisen Filosofian historiaan, mitä vieläkin tentitään yliopistolla. Luin kymmenen vuotta omaehtoisesti, teologiaa, filosofiaa, historiaa, psykologiaa, jne. Samalla vuosien 1992-2000 aikana luin laskentatoimen merkonomiksi Helsingin kauppaoppilaitoksesta, suuren osan siitä ajasta tein samalla töitä. Tämän toisen asteen tutkinnon tuomalla oikeudella kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2001. Säännölliset teologian yliopistoluennot aloitin syksyllä -99, vuonna 2000 Helsingin avoimessa yliopistossa. Opintoni sisällä Teologisessa tiedekunnassa aloitin vuonna 2002, hepreaa (BHS), kreikkaa (LXX ja Novum) ja latinaa (Vulgata, Augustinus, ym.) olen lukenut ensimmäisistä vuosista alkaen tauotta. Olen myös pitänyt yllä ja syventänyt kaikkien viiden teologisen pääaineen taitoja alusta alkaen koko opintojeni ajan. Olen kuitenkin keskittynyt eniten systematiikkaan, kandi mukaanlukien pelkästään systematiikan pisteitä oli kertynyt tässä kandin teon vaiheessa n. 95 op. Tämä työ on siis kandidaatintutkielmani, mikä on syntynyt Pekka Kärkkäisen vetämän seminaarin yhteydessä, lukuvuonna 2014-2015, 25:n vuoden teologian ja filosofian opiskelun jälkeen, eli takanani oli yli dosentuuriin pääsyn verran vuosia ja luettuja kirjoja. Helsingin kaupunginkirjaston merkityssä lainaushistoriassani on ajalta 4/2008-8/2019, yhteensä 1915 kappaletta lainoja, samankaltainen määrä samalta ajalta on Helka-tiedelainoja eri kirjastoista. Vuodesta 1999 vuoteen 2019 se tekee yhteensä vähintään 6000, ehkä noin 7500-8000 eri teoksen lainaa. Suurin osa kaikista lainoistani on teologiaa ja filosofiaa, myös muita humanistisia, sekä yhteiskuntatieteellisiä, luonnontieteellisiä ja musiikillisia lainoja on mukana, ja vielä mm. maailmankirjallisuuden klassikoita. Sibelius-Akatemian kirjastosta lainassani on tällä hetkellä (8/2019) n. 60 nuottia ja kirjaa. Koko elämäni ajan olen myös rukoillut Pyhää Kolmiyhteistä Jumalaa ulkoisesti ja sisäisesti, itseni, läheisteni, ystävieni, vihollisteni sekä kaikkien elävien ja kuolleiden puolesta, tutustunut maailmanuskontoihin ja aatteisiin, sekä osallistunut säännöllisesti kristillisten kirkkojen messuihin, joten teologiaani kuuluu myös hengellisyys. Yhä lisääntyvässä määrin olen viime vuosina myös pyytänyt Pyhän Neitsyt Marian ja kaikkien Katolisten Pyhien esirukousta. Tutkielmasta: Pyhä Jeesus-lapsen Teresa on 1800-luvun lopun ranskalainen nunna, tunnettu myös nimellä Lisieux'n Teresa tai Pikku Teresa. Hänet on nimetty Katolisen Kirkon opettajaksi kolmantena naisena,  Pyhien Jeesuksen Teresan ja Katariina Sienalaisen jälkeen. Heidän jälkeensä naisista myös Pyhä Hildegard Bingeniläinen on nimetty Kirkon opettajaksi. Teresan mystiikan teologiaan kuuluu käsitys pienestä tiestä Jumalan eli Jeesuksen luo. Oma löytöni oli Jeesus-lapsen Teresan ja Kristuksen hengellinen avioliitto jo ensimmäisessä kommuuniossa.

Suosittelen työn "Jeesus-lapsen Teresan mystiikan teologian elementtejä" abstractin lukemista ensin. Työvuosia tässä vaiheessa on takana laskutavasta riippuen, joko 28 tai 16 (sisällä yliopistossa). Tämä työ käsittelee kosmologiaa, mutta paljon enemmän sen perimmäisestä, hengellisestä näkökulmasta, mikä on katolilainen näkökulma. Otan myönteisesti kantaa ikuisen kuoleman, eli helvetin, ja ikuisen elämän eli taivaan puolesta, taivaassa on osalle ensin kiirastuli, sitten taivas. Toiset pääsevät suoraan taivaaseen. Esitän oman jumala-argumentin Jumalan "kokoon" perustuen, vasta-argumenttina ateistiselle argumentille universumin koosta. Lisäksi esitän kritiikin Kantin kritiikkiin Anselmin ontologiseen argumenttiin.

Suosittelen työn "Jeesus-lapsen Teresan mystiikan teologian elementtejä" abstractin lukemista ensin. Työvuosia tässä vaiheessa on takana laskutavasta riippuen, joko 28 tai 16 (sisällä yliopistossa). Tässä työssä otsikon mukaisesti käyn läpi dogmihistoriaa, ensin antiikin pakanuudesta ja sitten Pyhän Neitsyt Marian tahrattomasta sikiämisestä, Raamatun ja kirkkoisien kautta aina Pyhän Tuomas Akvinolaisen käsitykseen Pyhästä Kolminaisuudesta.

Suosittelen työn "Jeesus-lapsen Teresan mystiikan teologian elementtejä" abstractin lukemista ensin. Työvuosia tässä vaiheessa on takana laskutavasta riippuen, joko 29 tai 17 (sisällä yliopistossa). Tässä artikkelissaan Timothy Pawl esittelee Pyhän Tuomas Akvinolaisen näkemyksen multippelien, eli monien inkarnaatioiden mahdollisuudesta. Tarkastelu tapahtuu neljän kysymyksen kautta, joihin Pawl tarjoaa vastausta Akvinolaiselta. Tuomas Akvinolaisella on vahva näkemys, minkä mukaan voi olla olemassa kolme samanaikaista konkreettia rationaalista luontoa, jotka kaikki kolme luontoa on omaksunut, kaikki kolme Jumalallista Persoonaa, kaikki samaan aikaan. Monet teologit, keskiajan mestarit, (Akvinolainen), katolilaiset uusskolastiset dogmaatikot (Pohle), ja nykypäivän reformoidut analyyttiset teologit (Crisp), vahvistavat että multippelit inkarnaatiot ovat mahdollisia. Teologit kuitenkin tarkoittavat tällä käsitteellä, multippelit inkarnaatiot, eri asioita, joten tämä Timothy Pawlin artikkeli siis keskittyy Tuomas Akvinolaisen näkemykseen niistä.

Suosittelen työn "Jeesus-lapsen Teresan mystiikan teologian elementtejä" abstractin lukemista ensin. Työvuosia tässä vaiheessa on takana laskutavasta riippuen, joko 30 tai 18 (sisällä yliopistossa). Esseessäni tutkin Gerhard kardinaali Müllerin teosta Katolische dogmatik - für studium und praxis der Kirche, sen kymmenettä painosta vuodelta 2016, ensimmäinen painos on vuodelta 1995. Gerhard kardinaali Müller on tullut tunnetuksi Katolisessa Kirkossa ja sen ulkopuolella nyt jo päättyneestä tehtävästään Uskonopin kongregaation johtajana vuosina 2012-2017. Pureudun tekstissäni erityisesti Gerhard kardinaali Müllerin dogmatiikan strukturoivaan prinsiippiin. Hänen dogmatiikkansa on sekä trinitaarista että soteriologista.

Suosittelen työn "Jeesus-lapsen Teresan mystiikan teologian elementtejä" abstractin lukemista ensin. Työvuosia tässä vaiheessa on takana laskutavasta riippuen, joko 30 tai 18 (sisällä yliopistossa). Gerhard kardinaali Müllerin dogmatiikan, Katolische Dogmatik - Für Studium und Praxis de Theologie, 11. luku on nimeltään: "Das Priesteramt Christi in der Leiturgia in Seiner Kirche (Sakramentenlehre)" eli Kristuksen papinvirka hänen Kirkkonsa liturgiassa (Sakramenttioppi). Ensin tutkimme sakramentteja yleisesti, sitten paneudumme tarkemmin ripin eli parannuksen tai katumuksen sakramenttiin.

THE HISTORY OF BYZANTINE AND EASTERN CANON LAW TO 1500
The History of Byzantine and Eastern Canon Law to 1500. Edited by Wilfried Hartmann and Kenneth Pennington. History of Medieval Canon Law 4. Washington, D.C: The Catholic University of America Press 2012. 356 s.

Tämä katsaus koostuu otsikon mukaisesti kahdesta osiosta. Ensimmäisen tarkoituksena on esitellä yleisluontoisesti ortodoksisen kirkon kanonisen oikeuden lähteitä ja selventää niiden historiallista taustaa. Artikkelin toinen osio esittelee kanonien tulkitsijoita, jonka jälkeen keskitytään Trullon 54. kanonin suomennoksessa esiintyvään tulkintaongelmaan.

This review aims to identify the terminological equivalents for the word “canon” (Greek
κανών) which refers to a particular ecclesiastical rule in the corpus of canons of the Orthodox Church. The article seeks to clarify the Finnish equivalents of normative terms and finally to evaluate their usage in the Finnish corpus through a few case studies. The study also addresses the following questions: What meaning does a particular term give to the substance itself? What differences in the usage of terms can be found?

“These are the things I have noticed [in your draft for the Rules], my Most Honored Father.
However, in the name of God, pay no attention to either my notes or my remarks. Instead, tell us to do what you believe God is asking of us. --- [Y]our poor daughter and most grateful servant [, Louise de Marillac].”

The talented Louise de Marillac (1591-1660, canonised 1934) was one of the illustrious women of the French Catholic Reformation and the co-founder of the confraternity les Filles de la Charité, or the Daughters of Charity, combining religious life and charity work among the poor. In her letters to her confessor and the second founder of the confraternity, Vincent de Paul (1581-1660, canonised 1737), she would, however, always play down her ideas and emphasise her submissive role, as is evident in the letter from 1651 quoted above.

This paper will take a closer look at the interaction of de Marillac and de Paul in order to decipher the role of male authorities in the career of the former.  How were norms written out for de Marillac? Why was she willing to submit to the patriarchal system? Did she benefit from this submission? Or was it all just rhetoric?

By focusing on the dependency of Louise de Marillac on the elite men of her society, the paper aims to broaden to picture of female-male relations in seventeenth-century France, as thus far scholarship of the past decades has mainly aimed at highlighting the pioneer and independent role of de Marillac.

An article on the rustic ideals in charity work and the possibilities the Daughters of Charity could offer lower-class women in seventeenth-century France. In Finnish, for the publication called Suurmiehistä rahvaannaisiin. Yksilö ja yhteisö kristinuskon historiassa (“From great men to common women. Individual and community in the history of Christianity”) in the series Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 229 by the Finnish Society of Church History. Pp. 163-197.

--- [They shall have] for monastery only the houses of the sick and the place where the Superioress resides; for cell, a hired room; for chapel, the parish church; for cloister, the streets of the city; for enclosure, obedience ---. (Vincent de Paul, 1659)

The Rule for the Filles de la Charité or the Daughters of Charity was a particular one for a Catholic female congregation of the seventeenth century. Contrary to the decrees of the Council of Trent stipulated in the previous century, the members of the congregation did not live in enclosure but worked for the poor in the streets of Paris.

This paper focuses on the strategies the Company used to overcome suspicions of ecclesiastical authorities of unorthodoxy.

The paper claims that by modelling everyday life on the vita contemplativa, the Daughters of Charity were able to negotiate an orthodox feminine identity amidst the Catholic Reform.

The paper is related to my on-going PhD study on the Daughters of Charity, founded by Vincent de Paul (1581-1660) Louise de Marillac (1591-1660) in 1633.

Key words: les Filles de la Charité or the Daughters of Charity, poor relief, Paris, the Catholic Reform, feminine religious culture, urban public space, moral management, seventeenth century

“If the task is considered political, it seems like the men should undertake it… If it is regarded an act of charity, the women could undertake it in the manner they have assumed the other great and unpleasant tasks of charity ---.”

The words were written by Louise de Marillac, an influential Catholic reformer, in connection to the project of the notorious Hôpital Général of Paris erected for the confinement of the poor in 1656. The lines reveal an interesting gendered division of labour in seventeenth-century French poor relief which will be the focus of this paper.

The paper uses as case study the Catholic community of poor relief founded by Louise de Marillac in 1633, the Filles de la Charité or the Daughters of Charity. It aims at describing and explaining the essential role of the most prominent Parisian women in the workings of the community. Most of the women associated with the community were noble: many of them represented the titled nobility, but even more came from the highest ranks of magistracy. Important patrons included for example the princess of Condé, Anne Charlotte Marguerite de Montmorency, and the duchesses d’Aiguillon, Bouillon, Ventadour and Montpensier.

The paper shows that the Daughters were fully dependent on the elite women for both intellectual and financial resources. Furthermore, the paper analyses the motivation of privileged women for charity work by exploring the temporal and spiritual rewards they were entitled to as patrons of charitable institutions.

Key words: charity work, elite women, the Daughters of Charity, Paris, the seventeenth century